Piste- ja viivatiedostot

DXF-tiedosto on kaksi- tai kolmiulotteinen vektorimuotoinen graafinen tiedostomuoto, jota on generoitu CAD-ohjelmistosta, kuten AutoDesk. DXF tulee sanoista Drawing Exchange Format.

Tasoja sisältävän DXF-tiedoston jokaiselle valittavissa olevalle ominaisuudelle generoidaan nimi. Jokaiselle tiedostossa valittavissa olevalle kohteelle voidaan luoda koodi. Tämä johdetaan tiedostoon tallennetuista ominaisuustiedoista. Se on usein alkuperäisessä tiedostossa olevan kohteen nimi, koodi tai ominaisuustieto.

DXF-tiedostojen nimi on tason nimen ensimmäiset kahdeksan merkkiä, joiden jälkeen tulee välilyönti ja DXF-tiedostossa olevan ominaisuuden rivinumero. Jos se on saatavilla, kohdeluokan nimeä käytetään Trimble Business Center-sovelluksesta saaduille DXF-tiedostoille.

Valittavissa olevaa kohdetta voidaan tarkastella kartalla, jolloin nähdään tiedostonimi ja tason nimi.

Näytettävät ja valittavissa olevat DXF-kohteet:

• ARC, CIRCLE, INSERT, LINE, POINT, POLYLINE, LWPOLYLINE.

Vain näytettävät DFX-kohteet:

• 3D FACE, SPLINE, SOLID, ATTRIB, BLOCK ATTRIB, TEXT, MTEXT, HATCH.
• Ohjausmerkit: C – halkaisija, D – aste, P – plus/miinus-merkki, % – prosenttimerkki.

DXF-tiedoston sisältämät ulostyöntyvät kaaret näkyvät oikein kartalla, mutta niitä ei voi asettaa aktiivisiksi. Ulostyöntyvät kaaret muodostavat karttaikkunassa ellipsin, eikä ellipsien merkintää tueta.

Shapefile on ESRI-vektoridatan tallennusformaatti maantieteellisten piirteiden, kuten pisteiden, linjojen, polygonien sekä attribuuttitiedon tallentamista varten.

Tasoja sisältävän Shapefiles-tiedoston jokaiselle valittavissa olevalle ominaisuudelle generoidaan nimi. Jokaiselle tiedostossa valittavissa olevalle kohteelle voidaan luoda koodi. Tämä johdetaan tiedostoon tallennetuista ominaisuustiedoista. Se on usein alkuperäisessä tiedostossa olevan kohteen nimi, koodi tai ominaisuustieto.

Shapefile-tiedostojen nimi on Shapefile-tiedoston nimen ensimmäiset viisi merkkiä, jonka jälkeen tulee tiedoston indeksinumero, välilyönti ja rivinumero, joka on Shapefile-tiedostossa, jossa tämä ominaisuus määritellään.

Valittavissa olevaa kohdetta voidaan tarkastella kartalla, jolloin nähdään tiedostonimi ja tason nimi.

Tuetut Shapefile-kohteet:

• Null shape, Point, PolyLine, Polygon, MultiPoint, PointZ, PolyLineZ, PolygonZ, MultiPointZ, PointM, PolyLineM, PolygonM, MultiPointM, MultiPatch.

Shape-tiedostolla tulee olla siihen liittyvä .dbf-tiedosto, jotta voit tarkastella Shape-tiedoston kohteiden attribuuttien tietoja.

12da-tiedostossa näytetyt tasot perustuvat 12da-tiedostossa käytettyihin mallinimiin. Lisäksi kaikki 12da-tiedostosta mahdollisesti luetut pinnat ja linjaukset sijoitetaan omalle tasolleen. Jos tasojen nimistä on kaksoiskappaleita, tasoille annetaan uniikit nimet lisäämällä nimen perään alaviivallinen merkki sekä kasvava numero.

Pistejonot luetaan pistekohteina ja ne toimitetaan asianmukaiselle tasolle. Pisteille annetaan nimet, jotka on määritelty 12da-tiedostossa, mutta jos mitään nimiä ei ole määritelty, ne saavat nimen, joka pohjautuu jonon nimeen ja jälkiliitteeseen, joka koostuu alaviivallisesta merkistä ja kasvavasta numerosta.

Linja-, kaari- ja ympyräjonot luetaan standardimallisina linjoina ja kaarina. Ne toimitetaan asianmukaiselle tasolle käyttäen 12da-tiedostossa määritettyä väriä, kun standardivärit on käytetty.

Murtoviivajonot luetaan murtoviivoina tai suljettujen murtoviivojen kohdalla monikulmioina. Ne toimitetaan asianmukaiselle tasolle käyttäen 12da-tiedostossa määritettyä väriä, kun standardivärit on käytetty.

Superlinjaukset ja linjaukset luetaan linjauksina ja kukin linjaus toimitetaan omalle tasolleen. Linjaukset näytetään punaisena viivana.

Kolmioidut pinnat luetaan ja kukin pinta toimitetaan sen omalle tasolle.

LandXML-tiedosto on XML-tiedostomuoto maa- ja vesirakentamisen suunnitelma- ja mittausdataa, kuten pisteitä, pintoja, paketteja, putkiverkostotietoja ja linjauksia varten.

LandXML-tiedostot voivat sisältää erilaisia XML-elementtejä, ja niiden sisältö riippuu LandXML-tiedoston luomiseen käytetystä sovelluksesta, valituista kohteista sekä viennin yhteydessä valituista vaihtoehdoista. Vain niitä pisteitä, viivoja, pintoja ja linjauksia tuetaan, jotka sisältyvät suoraan ensisijaisen LandXML-elementin elementteihin.

Seuraavassa on luettelo elementtityypeistä sekä siitä, miten niitä voidaan käyttää Trimble Access -sovelluksessa:

• Vain linjaukset

  Merkitse linjauksena käyttäen Trimble AccessMittaus- tai Trimble AccessTie -sovellusta.

• Tyyppipoikkileikkauksia sisältävät linjaukset

  Tallenna ja merkitse sitten RXL-tienä käyttäen Trimble Access Tie -sovellusta.

• Määräalat ja ominaisuuslinjat

  Merkitse murtoviivana käyttäen Trimble Access Mittaus- tai Trimble Access Tie -sovellusta.

• Inframodel-spesifikaation mukaan määritellyt linjaukset ja ominaisuuselementit

  Linjaukset kerätään tien pinnan muodostavaksi ryhmäksi. Yhdessä tiedostossa voi olla useita teitä. Merkitse käyttäen Trimble AccessTie -sovellusta.

• Linjaukset ja taiteviivaelementit pintaelementissä

  Linjaukset ja pintaelementistä peräisin olevat taiteviivat kerätään tien pinnan muodostavaksi ryhmäksi. Yhdessä tiedostossa voi olla useita teitä. Merkitse käyttämällä Trimble Access Tie sovellusta. LandXML-viejä Trimble Business Center luo tiedostoja tässä muodossa, pisteet, pinnat, paketit ja ominaisuusrivit voidaan myös sisällyttää tähän tiedostovientiin. Lisätietoja on kohdassa LandXML-jonoteiden vieminen toimisto-ohjelmistosta.

LandXML-tiedostoille luodut kerrokset perustuvat seuraaviin:

• Pistekohteet (<CgPoint>-elementeistä) sijoitetaan Pisteet-nimiselle tasolle.

• Linjakohteet (<Parcel>- ja <PlanFeature>-elementeistä) sijoitetaan Linjat-nimiselle tasolle.

• Linjaus- ja pintakohteet sijoitetaan tasoille, jotka on nimetty linjausten ja pintojen nimien mukaan.

Jokaiselle tiedostossa valittavissa olevalle kohteelle voidaan luoda koodi. Tämä johdetaan tiedostoon tallennetuista ominaisuustiedoista. Se on usein alkuperäisessä tiedostossa olevan kohteen nimi, koodi tai ominaisuustieto. Valittavissa olevaa kohdetta voidaan tarkastella kartalla, jolloin nähdään tiedostonimi ja tason nimi.

Jos kartalla on päällekkäin olevia pintoja, interpoloitu korkeus on ensimmäisen ei-tyhjän korkeusarvon palauttavan pinnan korkeus (pinta, jonka nimi on aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä).